Tervetuloa blogilleni! Ja heti päästään päivän kuumaan keskiöön seksuaalivähemmistöjen kuohuttavaan kohteluun kirkossa. Kerrompa aiheesta oman kokemukseni viime viikolta.
Työtoverini oli tuohtunut. Hän sanoi, että häntä hävettää olla kirkon työntekijä koska kokee leimautuvansa homovastaisen organisaation työntekijänä ihmisarvon evääjäksi, kun kokee kirkon kiistävän homojen ihmisoikeuksia jättämällä heidän parisuhteensa siunaamatta.
Toverini ei kyseenalaistanut omia tulkintojaan kirkon jahkailusta vaan teki suorat johtopäätökset tulkintoihinsa nojaten. Vuodatuksensa jälkeen jäin miettimään ovatko kaikki enemistöstä poikkeavat henkilöt, hänen mielestään, vailla ihmisarvoa? Siis sellaiset, jotka nimetään, tunnistetaa ja yleisesti tunnustetaan paitsi sanoin myös teoin valtaväestöstä poikkeaviksi? Mielestäni hän sotkee monta asiaa keskenään. Ei kirkon empimisellä ole käsittääkseni mitään tekemistä ihmisarvon kanssa tai jos on niin eikö empiminen nimenomaan kerro arvostuksesta.
Toverini tulkinnan valossa päättelen, että liikuntarajoitteinen, jolle rakennetaan omilla opastemerkeillä varustettuja invakäymälöitä, kulkuteitä ja sisäänkäyntejä on merkitty mies tai nainen vailla ihmisarvoa ja hänellä on siis vähäisepi ihmisarvo, koska häntä ei kohdella kuten ominjaloin kävelevää kansaa? Itse ajattelen, että on tärkeää ottaa huomioon hänen liikuntarajoitteisuutensa suhteessa enemmistön tarpeisiin? On välittämistä että emme palvele häntä niillä palveluilla, joita ei ole häntä ajatellen suunniteltu tai rakennettu.
Liikuntavammainen ei useimmiten edes pystyisi käyttämään muun väen tarpeita vastaavia palveluita, mutta joka muiden tuella pystyisikin tuskin haluaisi siirtyä valtaväen palveluiden piiriin. Jotkut homoparit haluaisivat. Eivätkö he halua tunnustaa, tunnistaa ja käytännön tasolla huomioida omaa valtaväestä poikkeavaa seksuaalista identiteettiään? He ja heitä kannustavat haluavat heteroille suunniteltuja ja rakennettuja palveluita homopareille, kuten parisuhteen kirkollinen siunaus tai hedelmöityshoito. Mutta miksi ihmeessä? Miksi vahvalla homo- tai lesboidentitetillä varustettu mies tai nainen haluaisi heteroiden palveluita?
Mielestäni totuuden sivuuttaminen syyttelemällä kirkkoa tai valtiota suvaitsemattomaksi on kovin pinnallinen tapa kohdata homo- tai lesbopareja. Ei ole heidän identiteettiään vahvistavaa, kunnioittavaa, sen paremmin kuin palvelevaakaan, samaistaa heidän tarpeitaan heteroiden tarpeisiin ja niiden pohjalta rakennettuihin palveluihin. Eihän seksuaalisesti liikuntakyvytöntä ole mitään järkeä palvella seksuaalisesti liikukntakykyisille suunnatuilla palveluilla. Heidän identiteettiään ja sen vaikutusta heidän elämäänsä tulisi tarkastella heidän lähtökohdistaan käsin. On käsittämätöntä, jos hetero- ja lesbopareja ei tueta löytämään omaa identiteettiään ja tarpeitaan vastaavia palveluita.
Avioliiton siunaus on kahden eri sukupuolta olevan ihmisen yhteenliittymisen siunaus ja hedelmöityshoito kahden sukupuolensa mukaisesti lisääntymiskykyisen heteron lapsettomuusongelman ratkaisu. Palveluja ei ole kehitetty samaa sukupuolta oleville, koska he eivät biologisen sukupuolensa mukaan koskaan kykenisi hedelmöittämään lasta toiselle, eivätkä näin liittymään toinen toiseensa kirkollisen siunauksen sanojen tarkoittamassa mielessä.
Mielestäni olisi irvokasta kehoittaa liikuntavammaista kävelemään. Yhtä irvokasta olisi siunata homosekusuaalia paria lisääntymään...
Tasa-arvo on rinnakkainoloa ja eloa ei kloonausta. On tärkeää, että opimme keskustelemaan asioista, ihmisistä, teoista ja sanoista niiden omista lähtökohdista käsin. Se on rakkautta, joka tukee itse kutakin olemaan oma itsensä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Minusta on jollain tasolla kummallista verrata homoseksuaaleja ja liikuntarajoitteisia. Jälkimmäiset eivät pysty kaikissa asioissa toimimaan muiden ihmisten tavoin, kun taas ensimmäiset pystyvät. Ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi toimia samalla tavoin, mutta kaikilla pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet.
Kaikki heterot eivät välttämättä halua vihkiytyä kirkossa, eikä heidän tarvitse. Toisaalta joku homoseksuaalinen saattaa haluta, ja ei siinä minusta ole mitään väärää. Ihmisissä on monia puolia - seksuaalisuus ei määritä kaikkea, vaikka onkin osatekijä.
Onko tarpeellista erikseen eriyttää ihmisiä seksuaalisuuden mukaan niin, että sanotaan että kaikille pitää olla vain omia juttuja koska hehän ovat erilaisia?
Liikuntarajoitteisetkin haluavat että heitä kohdellaan samalla tavoin kuin muita ihmisiä, vaikka he eivät olekaan kaikilta osin samanlaisia.
Kiitos palautteesta, kirjoitan tällä viikolla lisää aiheesta, osittain kommenttisikin kirvoittamana. Lyhyesti vastaan: Vertauksen tarkoitus on havahduttaa paitsi erilaisuuden näkemiseen, erilaisuudesta kumpuavien tarpeiden erilaisuuteen ja palveluiden tarjonnan näkemiseen lähtökohdistaan käsin. Seksuaalinen suuntautuminen määrittää ihmisen identiteettiä niin laajasti, että liikuntavammaisuus jäänee kauas kakkoseksi, mitä vaikutuksen laajuuteen tulee. Suuntautumisemme rajaa mahdollisuuksiamme ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa kuten perheen perustamisessa ja parisuhteessa ylijään. Tarkoitukseni on keskustella erilaisuudesta avoimesti ja rehellisesti, päästäksemme turhasta ristiriidan "lietsonnasta", erilaisuuden ymmärtämisen kautta rakentavaan yhteyteen ja rinnakkaiseloon.
Lähetä kommentti